Ratsipk vkot 42 & 43 October 26, 2009
Posted by slavinen in ratsastus.6 comments
Ei kauheasti kerrottavaa. Taas on kulunut liian pitkä aika ratsimisen ja siitä kirjoittamisen välillä. Mentiin Nolepolen kanssa puolitoista viikkoa sitten maneesissa ja ajoittain eerittäin makeen tuntuinen heppa. Juoksutin alkuun, mutta kun kaiffari oli niin ko-operatiivinen, lopetin sen touhun lyhyeen. Taisi siellä pari kavalettiakin olla: kun ohjastin heebon niille, se oli sitä mieltä että mitä noitten kanssa pitäs tehdä – eivät vissiin olleet tarpeeksi korkeaita.
Viime viikonloppu meni puihin, kun sitkeä räkätauti piinasi. Se on harvassa se kerta, kun mä jätän ratsimiset väliin edes kipeänä. Lensun vuoksi en myöskään saanut mentyä katsomaan S:n kurssia Vihtiin. Booring.
Ratsipk 41/2009 October 12, 2009
Posted by slavinen in ratsastus.5 comments
Tällä viikolla ratsin vain perjantaina, koska viikonloppu oli täyteen buukattu kaiken maailman aktiviteetteja. Pää oli taas kuin popcorn-kattila, ei ollut kauhean koosteinen olo. (more…)
Ratsipk viikko 40/2009 October 4, 2009
Posted by slavinen in ratsastus.1 comment so far
Tällä viikolla ritsastin Nololla kahdesti, molempina päivinä kentällä. (more…)
Hirvenä September 24, 2009
Posted by miima in Aina ei voi voittaa..., ratsastus.5 comments
Poni oli ollut vapaalla koko alkuviikon. Pellolla oli usvaa ja metsässä paukkui metsästäjien aseet. Pimeys valahti kentälle ja kaverit menivät talliin. Tavoittelin rentoja askellajeja, mutta tötterökorvat ponnahtivat tuon tuostakin tähystelemään pimeydessä vaanivia mörköjä. Pitäisikö siirtyä maneesiin?
ponityttöjen uusi elämäåäpööööööäpåööööööööreeeeee September 24, 2009
Posted by miima in Autot, Uncategorized, Yhteiskunta ja sää.5 comments
tuntiratsastajan urat on nyt uurrettu. Nyt tahkotaan yksin ja kukin omilla tahoillaan. Takana ovat riehakkaat välillä uneliaatkin tai jopa painostavan myrtyneet pitkät automatkat, joilla ehti useaan kertaan käydä läpi ja analysoida tunnin tapahtumia erilaisin tulkinnoin ja ponityttökuoron säestämänä. Muutos avaa uusia kehittymisen mahdollisuuksia, joskin myös taantumisen, mutta eihän me takaperin mennä -muuten kun peruutettaessa. Nyt heppablogille pitäisi olla käyttöä enemmän kuin koskaan, vaikka eihän se yhteisiä matkoja korvaa, tuoksukin puuttuu.
PS. Tuhi-kissa kirjoitti otsikon
Kovin on hiljaista August 22, 2009
Posted by Mirkka in Juttuja Toronton kirjeenvaihtajalta.1 comment so far
Ei kuki enää sanaseppoilu blogissa, tulin vilkasemaan tänne odottaen kauheeta määrää lukemattomia tekstejä, mutta eihän täällä olekaan mitään! Mua vaan ketuttaa, kun en ole päässyt kunnolla ridaamaan kuukauteen. Jaskalla oli ensin rivi, ja se ontui, sitten se joku helvatan huuhaakäsittely, ei voinut ratsia pariin päivään, tänään piti päästä tunnille, mutta se olikin puolikuntoinen maastoestetreenin jäljiltä (kukaan ei mulle vaivautunut soittamaan), joten ainut vaihtoehto oli maastossa könötys. Pewskeles. Ei sitten väkisin.
arotuuli May 19, 2009
Posted by miima in parhaus, Ponityttö = Voittaja, ratsastus, Uncategorized.1 comment so far
Ihanin alkukesä ja pelto, pikkuruinen lusitanotamma, kevyt ja pehmeä kuin poutapilvi, kiihtyvyys nollasta sataan alta sekunnin. se on sydämen murskaaja se tamma.
puomiharjoituksia ja kavaletin kokoinen este, luultavasti tamman ensimmäinen, kun ei heti ymmärtänyt, että siitä voi mennä yli. lopulta tajuttiin ja oltiin hyvin iloisia tamma ja minä.
Ja sitten päivän sää ja mää vai!? April 25, 2009
Posted by Mirkka in Juttuja Toronton kirjeenvaihtajalta.4 comments
Mä sabotoin nyt tätä esoteriapalstaa muin epäesoterisuudellani! Olin justiinsa “K. Leutosen estetunnilla Fränkillä”. Ei en uneksinut, vaan olin Corryn estetunnilla Jaskalla. Ja millasta se oli, sen kuvaa toinen kirjoittamani lause. Jaskan mielstä kouluratsastus on suoraan sieltä, miksi sitä pitäisi kärsiä, kun “koulut” voi suorittaa esteiden välissä.
Olutta ja pistaasipähkinöitä April 19, 2009
Posted by Mirkka in Juttuja Toronton kirjeenvaihtajalta.3 comments
Vääntää naamaansa juuri hän. Ihanasti just rupee huulet kirvelemään suolasta, kuten Ruilassa aikoinaan konsanaan. Heppa-koirapäivän jälkeen päätin pitkästä aikaa tsekata teitä.. Ja mitämitä, rynkyttääkö se Slavinen siellä niitä arkkitehtien väri-iloittelukursseja, kun on raportit vähissä?! Mut hei lyhytelokuva Pasilan sillan ympäriskävelystä (vai mikä se nyt oli) kuulostaa hyvältä! Miten niin et ole Slavinen luova!?
Anyhow, tänään olin tunnilla Jaskalla, ja piiitkästä siinä oli jopa jotain tolkkua. Ehkä lämmin 20 C sää (jaa mää vai?) auttaa jäykkää ratsua ja ratsastajaa. Ihanaa vastakaukkaa, ja Leutosmaista myötäämistä kyynärpäästä lähtien. Täykkärillä, jonka pää on luonnostaan alhaalla tule helposti etko, jos pitää kyynärät klassisesti kropassa kiinni. Ja kun eihän ne etko-lonkat jousta tarpeeksi. Yksi ratsastuksen tarkoitus: olut maistuu paljooon paremmalta sen jälkeen.
18.-20.5., mää niinkun halusin omistaa teille, tehän olette duunissa, mutta jos aikaa liikenisi silti. Entiiä, josko Soilella olis joku irtsari sillon meille?!
ratsiraportti kuinkamones April 1, 2009
Posted by miima in ratsastus.add a comment
Tuplatunti. Esitin toiveen ääneen ja se huomioitiin, vihdoinkin Stobe. Tunnin aiheena rentous ja vibraatiomainen ohjasote. Jokainen sai esitää oman versionsa. Itse esitin jotain ihmeellistä ravistelua, jolla ei ollut mitään vaikutusta hevoseen. Kumma juttu, että tuollaisestakin voi ottaa suorituspaineita, olenhan sentään menestyksekkäästi käyttänyt vibraatio-ohjaa jo pitkän aikaa mm. Leijalla.
En saanut kunnon kontaktia Stobeen, se ei päästä helposti lähelleen. Kumpa saisin mennä sillä useammin, että voisin harjoitella.
Toiselle tunnille sain pikku aasitamman. Olinkin jo vähän ounastellut että saan sen. Pikkuinen oli tosi suloinen, todella herkkä ja lähes pelkästään painolla ratsastettava. Jos ei ollut hyvin selkeä apujen kanssa tuli kaikenlaista hätäistä sivuliirtoa ja silloinkin kun paino ei ollut ihan keskellä. todella opettevaista. Tuntui vähän kun olisi ratsastanut yhteistyöhaluisella pupulla. Pikkuinen väsyi liikkeisiin aika nopeasti ja ei jaksanut keskittyä, viskoi sitten päätä ja polki etujaloillaan ärtyneesti, mutta jatkoi sitten urheasti tehtävää.
Kun se tottuu työskentelyyn ja sen lihaksisto kehittyy siitä tulee vielä mainio pikkuratsu.
